10. elokuuta 2015

Työpaikka Lontoossa


Melkein pariin viikkoon ei ole ollut reissuaiheista postausta, joten nyt olisi vuorossa Lontoo. Eikä ihan mikä tahansa Lontoon matka, ei todellakaan. Nyt lähdetään pidemmäksi aikaa pois Suomesta, sillä lailla että Kelassakin otetaan Kela-kortti pois, ja työskennellään 4 tähden hotellissa tarjoilijana. Ikimuistoista, voin vakuuttaa sen.

Minä halusin nähdä maailmaa, sillä se Australian reissu ei riittänyt tyydyttämään seikkailunnälkääni. Jonnekin oli päästävä. Kuinka ollakaan sain työpaikan hienosta neljän tähden hotellista Lontoon esikaupunkialueelta. Lähdin intoa puhkuen. Ja Lontoo, se oli yhtä upea, kuin ekalla kerralla, silloin kun olin Englannissa kielikurssilla nuorena. Kaksikerroksiset punaiset bussit, mustat taksit, vasemmanpuoleinen liikenne, isot tavaratalot, pubit, väen tungos, kaikenlaiset ihmiset. Kaupunki, josta löytyy mitä vain. Se minua odotti. Mutta.

Mutta se hotelli ei ihan vastannut odotuksia. Tai no joo, olihan SE hotelli todella upea ja hieno, mutta minun huone... Se oli kalsea. Lattialla oli ikivanha piintyneen likainen tummanruskea kokolattiamatto, ja pienestä ikkunasta suorastaan tuuli sisään ikkunan pielistä. Minä työskentelin tarjoilijana, ja työ oli aika raskasta, sillä henkilökuntaa oli liian vähän. Koko ajan oli tehtävä montaa asiaa yhtä aikaa paineen alla. Mutta ei siitä sen enempää.

Sillä työkaverit olivat mahtavia. Hotellissa oli töissä ihmisiä eripuolilta maailmaa, ja tutustuinkin erimaalaisiin ihmisiin. Kaikkein läheisimmin tutustuin parin suomalaisen lisäksi ranskalaiseen, australialaiseen, tanskalaiseen sekä italialaiseen ihmiseen, mutta sain kavereita ympäri maailmaa. Se olikin työn paras puoli, ehdottomasti. 

Hotellin pomot olivat kuitenkin sellaisia, joiden kanssa en ollut tekemisissä muuta kuin oli pakko. Englanti on hyvin vanhoillinen maa, eikä pomojen arvovallalle sovi seurustella "työläisten" kanssa. Esim. hotellin johtaja ei milloinkaan oppinut muistamaan, minkä maalainen olen, ja yleensä piti minua ruotsalaisena, vaikka useita kertoja ohimennen aina kysyikin, minkä maalainen olen.

Elämä hotellilla oli kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista. Kaikki tiesivät kaiken toistensa elämästä, ja kaikenlaista tapahtui, nimenomaan ihmissuhteissa. Sellaista se on, kun eletään 24/7 yhdessä, tehdään töitä yhdessä ja asutaan yhdessä. Toisen pärstä voi alkaa myös ärsyttämään.

Niinpä vapaapäivät vietin lähes poikkeuksetta Lontoon keskustassa. Tuo kuvakin yllä on otettu yhtenä vapaapäivänä, kun tanskalaisen työkaverini kanssa kävelin Thames-joen rantaa pitkin Waterloon asemalta aina Tower Bridge:en asti. Se oli muuten todella mukava päivä! Terveisiä Heidille sinne pilven reunalle :). Lähes aina me käytiin Lontoossa myös elokuvissa, ja tietenkin syömässä, usein kiinalaisessa tai intialaisessa ravintolassa. Tietenkin me myös käytiin aina kahviloissa, ja kaupoilla. Mm. Harrods oli hieno paikka. Myös Natural History Museumissa käytiin. Voi voi, Lontoossa on NIIN paljon nähtävää ja tekemistä. Niin paljon.

Mutta sitten lopulta sain tarpeeksi työstä, eikä siinä enää auttaneet mukavat työkaverit tai mukava kaupunki, ei edes pomon lupaus paremmasta huoneesta. Minä pakkasin kamani ja lensin takaisin Suomeen. Mutta kyllä oli haikeat jäähyväiset, sen voin sanoa, ja vieläkin joskus tulee ikävä joitain ihmisiä (ja Lontoota). Me kuitenkin elettiin niin tiiviisti yhdessä siellä. Mutta koti on aina koti, enkä enää voisi kuvitellakaan eläväni sellaisessa sirkuksessa, kuin elämä hotellilla oli! Muistoja on kuitenkin kiva vaalia täällä kotona :).

2 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, moni ei uskalla tällaista harppausta tehdä, sinä teit!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, olihan se mahtavaa ja ainutlaatuista :).

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi :)