25. kesäkuuta 2015

Kun kipu hiipi elämääni



Tosiaan, kun kipu hiipi elämääni ei se ollut ihan kuin puutarhani kukkaset... Halusin kuitenkin jotenkin kuvittaa tämänkin jutun, ja kävin ihan äsken ottamassa tämän kuvan, kaunista, eikö?

Minun elämässä ensimmäiset kivut olivat jo ihan pienenä lapsena tarhassa, päänsärkyä. Ja sittemmin koulussa. Ja sitten työelämässä. Burana tai jokin vastaava kulki mukanani minne ikinä meninkin, ja kulkee yhä edelleen. Kivut olivat välillä aika rajujakin, ja toki minua tutkittiin, mutta mitään erityistä ei löydetty. Särkyä pidettiin jännityspäänsärkynä, mitä se varmaan olikin. Yhä edelleen nämä päänsäryt vaivaavat minua.

Aikuisiällä oltuani stressaavassa työssä huomasin, että minulle oli kehittynyt unihäiriö. En suhtautunut siihen kovin vakavasti, vaikka se ihan kamalaa olikin. Vasta kun olin kärsinyt siitä vuoden, ja ollen kerta kaikkiaan aivan puhki, tajusin hakea apua. Uniongelmat ovat todella kurja vaiva, ja tuntuvat olevan nykyään aika yleisiä. Minulla unettomuus alkoi niin, etten saanut unen päästä kiinni. Nykyään se vaivaa myös niin, että herään ennen aikojani jo aamuyöllä, jopa klo 3. Tällä hetkellä nukun melko hyvin, ja osaan olla siitä hyvin kiitollinen. Mutta tuo tilanne elää, enkä koskaan voi olla varma, nukunko seuraavana yönä hyvin.

Vuosien myötä päänsäryt pahenivat, ja niitä alettiin kutsua migreeneiksi. Koska särky saattoi kestää jopa 5 päivää putkeen, sain vähän vahvemman migreeninestolääkkeen, eli Topimaxin. Sitä syön edelleen. Lisäksi särkyyn kokeiltiin kaikenlaisia kipulääkkeitä, mistä juuri mikään ei auttanut/auta. Melko turhaa touhua siis syödä kipulääkkeitä, minun tapauksessa. Mutta silti niitä syön, koska pelkään kipua, ja sitä, miten pahaksi se ilman lääkettä voikaan yltyä.

Ja koska päänsäryissä ei vaan ollut tarpeeksi, alkoivat jalkateräni ja varpaani kipeytyä. Vuosien myötä ne ovat aiheuttaneet aika lailla lisäpäänsärkyä, kun olen miettinyt, miten pääsen eteenpäin, kun jalat ovat niin kipeät! Hommasin erikoispohjalliset kenkiin jo useita vuosia sitten, nyt olisi aika hankkia uudet. Jalat vaan kipeytyvät vuosi vuodelta lisää.

Kunnes sitten viime keväänä, keuhkoputkentulehduksen yhteydessä, jalat alkoivat myös turvota. Turvotusta oli myös sormien nivelissä, ja vointi kerta kaikkiaan kurja. Verestä tutkittiin reumatekijät, tulehdusarvot ym. Kaikki olivat kunnossa. Jo vuosi sitten jalat oli kuvattu. Taas jatkoin vain kärsimistä, toisin sanoen kotona hissuttelua. Eihän näillä jaloilla paljoa pysty kävelemään.

Sitten huomasin, että vasen olkapää tuntuukin todella kipeältä. Yhtäkkiä pukeminenkin tuntui ihan mahdottomalta. Mitähän tämä nyt on? Taas ajattelin, että kärsi, kärsi vaan, kirkkaamman kruunun saat ;). Mutta sitten. Miten ihmeessä myös oikea peukalo voi olla niin kipeä, ettei oikealla kädelläkään pysty enää kunnolla nostamaan tavaroita kaupan kassanauhalle? No nyt menee jo liian hankalaksi. Välillä pettää lonkka, välillä polvi. Milloin ranteet ovat kipeät, milloin kaikki sormien nivelet. Joka puolella kehoa karmeita vihlovia kipuja, jotka rajottavat elämää niin, ettei voi oikein enää missään asennossa edes nukkua! Särkyä ja jomotusta. Kaikenlaisia rajoitteita. Ei voi olla kylmässä, kun kivut ihan selvästi pahenevat. Mutta auta armias, jos erehdyt menemään saunaan! Sen jälkeen vasta sattuukin!

Kaiken tämän keskellä olen vielä ollut todella uupunut. Siis kerta kaikkiaan puhki väsynyt. Joka päivä täytyy levätä, ja jos joku päivä ei ehdi, on illasta suorastaan raato. Mutta kuten jo aiemmin totesin, veriarvot ne vaan on hyvät kerta toisen jälkeen. No jotain pieniä poikkeamia on ollut, ja olen saanut mm. nesteenpoistolääkkeen, ja lisäksi kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ja siihen on lääkitys. Mutta muuten arvot ok.

Onneksi viimein ymmärsin mennä reumatautien erikoislääkärille, joka kyseli huolellisesti kaikkea mahdollista elämästäni ja oireistani, ja teki täydellisen tutkimuksen, missä mm. kokeili fibromyalgian kipupisteet, mitkä minulla oli lähes kaikki todella kipeitä. Niin, fibromyalgiassa veriarvot pysyvät normaaleina. Ja näin sain diagnoosin. Minulla on siis fibromyalgia.

Olen niin helpottunut, kun viimein tiedän syyn oireilulleni. Se ei ole hengenvaarallinen sairaus. Se selittää kai lähes kaikki oireeni. Tietenkin on ikävää sairastaa, mutta nyt tiedän, mistä on kyse!

Hups, tästä tulikin pidempi juttu, kun oli tarkoitus. Jatkan juttua joskus toiste. Ihanaa torstai-iltaa kaikille! :)

Ps. Sain lääkityksen kipuun. Selässä on kipulaastari, siitäkin lisää myöhemmin.


2 kommenttia:

  1. Hyvä että löytyi syy kivuillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Se oli suuri helpotus kaikkien epätietoisten vuosien jälkeen.

      Poista

Ilahdun kommentistasi :)